Viisi yövuoroa meni tällä kertaa yllättävn nopeasti. Aamulla katselin päivävuorolaisten reppuja toimiston nurkassa, olivat siinä vielä levolla. Pian käytävältä kuului haukottelua ja ensimmäiset työntekijät hiipivät aloittamaan päivää. Yö oli ollut senverran rauhallinen että suurempaa raporttia ei ollut antaa. Otin omat kamani ja lähdin kohti vapautta.
Kello oli seitsemän, aurinko kurkisteli pilvien takaa. Myöhemmin päivällä sitä ei enää nähtykään. Kotona vaimo keitti aamukahvit ja minä hoisin tallieläimet. Sitten maate.
Koko päivä oli ollut harmaa ja sateinen, en ollut harmissani vaikka heräsin vasta illansuussa. Join taas kahvia ja katselin taivaalle hetken. Pakkohan se oli ajamaan päästä, joten ajopuku niskaan ja Hondaa herättelemään.
Yritin etsiä pelloilta jonkinmoista liikettä, olivat vaan kaikki kylän eläimet sateensuojassa. Puolessa välissä määränpäätäni alkoi pisaroita nakutella visiiriin kiihtyvällä tahdilla. Mutta sehän ei matkantekoa keskeyttänyt.
Muroleen kanavalle ei ollut pitkä matka. Kävin kääntämässä ajopelin takaisin kotia kohti ja suoritin pakollisen kuvauksen. Samalla oikasin rankaani hieman. Ei ollut kanavalla ruuhkaa vielä, kesäisin siellä onkin vilskettä, sen vuoksi tykkäänkin ajella sinne ennen kesäkauden alkamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti