Valmistautumista ajokauteen

Ajokauteen valmistautuessa tulin vaihtaneeksi vakuutusyhtiötäkin taas. Tammikuussa luulin saaneeni hyvän tarjouksen eräältä nimeltä mainitsemattomalta yhtiöltä, mutta pian totesin että vakuutusmaksut pompsahtivat 300e ylöspäin, ei alas niinkuin luulin. No, nyt ollaan takaisin vanhassa. 

Niskatuen hankin tuossa taannoin. Ostin myös action-kameran. Kameran kiinnityksen kanssa vain on ongelmia. Kiinnitysremmeillä en kypärään saa vekotinta kiinni ja hankaluutta on ollut pyöräänkin sitä saada. Taitaa nippusiteet olla kaikkein kätevin tapa kiinnittää laite.

Olen kiillotellut pärrää useana päivänä, helpottaa hieman tässä odotusaikana ;)

Meinasi nokka lähteä tiellepäin suuntaamaan ihan väkisin päivällä. Pakko oli houkutella kaveri kuitenkin takaisin pihaan. Pikkutie on vielä jäässä pitkän matkaa. Täytyy ajella tuossa pihalla ympyrää.

Jäässä

Tämä näky on mopoilijalle tuskainen. Mutta onneksi tuo aurinko pikkuhiljaa lämmittää sulattaen tämänkin vielä joskus. Eikä onneksi tämänpäiväinen auringonpimennys pitkittänyt sulamisprojektia :)

The return

Pyörä on vaihtunut. Transalp alkoi sylkeä ketjujen eturatasta liian tiheästi ulospäin.. Kaikkea siihen ammattimies yritti, mutta minä en kestänyt ajella peläten koska olen taas saman ongelman edessä. Eräänä kesäkuisena aamupäiväivänä, ennen iltavuoroa, päätin piipahtaa mopokaupassa. Töihin ajelin Hondan CBF 1000s vm 2006-pyörällä. Menopeli ei ollut ollenkaan sitä mitä olisin kuvitellut hankkivani. Mutta rakkaus syttyi ja saatava se oli.

Ajattelin myöskin että työmatkat taittuu mukavasti hieman isommalla koneella ja enemmän tuonne asfaltille tarkoitetulla pyörällä. Vuosi sitten työni sijoittui ympäri Tamperetta. Kotoa työpisteelle tuli pikitietä n. 40-50km ja päivän työajaot päälle. Olin valmis luopumaan metsäretkistä, kuvittelin olevani käytännöllinen.

No nyt vajaa vuosi myöhemmin muistelen TA:n kanssa tekemiäni päiväretkiä.

Mahdollisuus lähteä ajoon on hieman rajattu nyt. Koen vapauteni riistetyksi, joutuessani hieman pohtimaan mihin voin nykyisellä pyörällä ajaa. En tarkoita että katuisin valintaani. Kunhan käsittelen.

Työmatkani on muuttunut suuresti. Ajan 56km keskellä metsää. Työajoni on 10km yövuoron aikana, välimatkoihin tuntuu hullulta edes ajatella pyörää käynnisteltävän. Enää ei metsäpolkuja lähdetä tutkimaan.  Samalla kun menetin siivun vapautta nousivat vakuutusmaksut 350e.

Mutta kaikesta huolimatta sydän säkenöiden, vattaperhoset hyristen katson päivittäin pyörääni ja tunnen onnen tunnetta. Kuinka hyvä ja vakaa ajettava tuo uusi ystäväni onkaan.

Eilen vaihdoin öljyt ja suodattimen. Pesin ja vahasin. Kuuntelin ja juttelin. Aurinko paistoi ja meitä hieman hymyilytti. Kuukauden päästä voisin kuvitella pääseväni täältä metsän suojasta tuonne jo sulaneelle väylälle. Olen tässä lehteä hakiessani seurannut jäiden sulamista. Vielä vaan vajaan puolen kilometrin matkasta on reilu puolet täyttä jäätä. Vaimo sanoi tänään että oli aivan varma että olen havuja levitellyt tienpätkälle jotta pääsen ajamaan. Minäkään nyt sentään niin hullu ole… Mutta suuren suolapussin ostoa olen miettinyt. Ja jos en olisi flunssassa niin voisi olla että rautalapion kulmalla kopauttelisin tuolla päivisin. Jään odottamaan ensimmäistä ajokierrosta kylillä.

Lauantaiajelulla

Jonkin aikaa kiusannut ketjuongelma armahti ja pääsin kurvailemaan naapurikylän kukkulalle. Honda iloisena kiipesi kapeaa polkua kohti tuntematonta.

Perillä heitin rankani suoraksi koivun alle ja ihailin näkymiä, näkymiä joihin armas pyöräni sopi mielestäni mainiosti.

Ajoiloa!

Ajokuumeilua

Talvi on ollut vähäluminen ja monesti on mielessä käynytkin herätellä Honda talviunestaan. Meidän kotitie vain on ollut sen verran jäinen että olen malttanut mieleni. Parisen viikkoa sitten avasin ajokauden. Käynnistin pyörän ja laskettelin autotallista pihamaalle aurinkokylpyyn. Mopottimen hyrrätessä tyytyväisenä kävin pukeutumassa ajovarusteisiin. Jännitys mahanpohjassa kutitteli hauskasti.

Olin jo hyvän lenkin ehtinyt kurvailla kun aurinko alkoi painua peltojen taskuun. Pistin kahvan-ja takapuolen lämppärit päälle ja jatkoin matkaani. Pysähdyin matkalla katselemaan peurojen ruokailua. Kahvitkin olin pakannut mukaani mutta en siinä sitten kuitenkaan malttanut nautiskella muusta kuin pyörän läsnäolosta ja ympäröivästä luonnosta.

Ajoasuni suojaa hyvin tuulelta, mutta kyllä sitä alkoi jo hieman sormet viiletä. Suunta kohti kotia, tähtitaivas katseli kulkuani.

Seuraavana päivänä aurinko komeili taas taivaalla. Lähdin tutustumaan naapurikylämme antimiin. Löysinkin muutamat hiekkadyynit metsän keskeltä.

Tämän retken jälkeen alkoi ketjujen rahina, jonka olen saanut tässä korjailtua jo useaan otteeseen. Ketjun etupään ratas luiskahtaa ajon aikana ulospäin ja ketju alkaa hangata runkopalkkiin. Tämä on nyt aiheuttanut päänvaivaa ja olen erilaisia patentteja tehnyt jotta olen ajamaan päässyt. Nyt kuitenkin tänään laitoin huoltopyyntöä erääseen liikkeeseen. Ihan turvallisuuden vuoksikin haluan uskoa tämän asian osaavien ihmisten käsiin. Ajokuume on kauhea. Tekee ihan fyysisesti kipeää kun ajattelen pyörän seisovan tallissa pää kallellaan, odottaen yhteisiä kilometrejä.

Turvallisesti liikenteessä

Kilometrejä on kertynyt tälle keväälle jo ihan mukavasti. Eilen kotimatkalla ajattelin poiketa mutkapätkälle kurvailemaan.

Tie oli vielä monttuinen mutta se ei ajonautintoa vähentänyt. Pysähdyin välillä valokuvaamaan vanhoja rakennuksia, viehättävät minua jostain syystä. Oikein ränsistynyt ja kallellaan oleva mökki tai maata kohti painuva lato, en voi olla ihastelematta näkyä.

Saavuin pienen kyläkeskittymän kohdalle. Katselin taloja tien vasemmalla puolella ja valmistauduin lähestyvään mutkaan. Koskaan ei tiedä mitä mutkan takaa löytyy.  Eilen sieltä löytyi henkilöauto kovaa vauhtia lähestymässä eturengasta. Ehdin havainnoida että kuljettajan paikalla istui nuori mies joka oli lähtenyt myös nauttimaan mutkittelevasta tiestä, olisi tietenkin hyvä jos kaikki tielläliikkujat nauttisivat ajokokemuksestaan omalla puolen tietä. Onneksi minulla oli ajonopeutta korkeintaan se rajoituksen mukainen.

Tein rauhallisen väistön tien oikeaan laitaan ja ehdin siinä toivoa että nuoriherra ymmärtäisi tehdä samoin oman oikeansa suuntaan. Musta vana viuhahti ohitseni, koskettamatta. Jatkoin ajamista. Pian näkökenttääni ilmestyi tiellä makaava lokki. Syytin mielessäni äskeistä kuljettajaa linnun tappamisesta.

Jatkoin matkaani kohti kotia, kohti rauhallista eloa.

Mielen tyhjennystä

Aamulla ajelin ostamaan toista kypärää, tarkoitus olisi houkutella rouva kyytiin mahdollisimman pian. Schubertin pottaa hieman etäämpää ihastelin, sinne se jäi hyllyyn vielä. Mutta eiköhän tuo ostamani ajaa saman asian.

Nahkaisia kokopukuja katselin myös ja mietin että kuinka sellaisessa voi ajosta nauttia laisinkaan. Kyllä ne toiset kehuu kovastikkin. Itse varmaan ahdistuisin sellaisessa vetimessä.

Kaikki ne kauniit mopotavarat saivat kyllä aamulla alkaneen ajatuksen puristuksen hellittämään. Pesuainetta ja pari harjaa nappasin mukaani, päivän päätteeksi pesin ja vahasin ratsuni. Pieni pelästyminen pesun jälkeen tuli kun mopo sammui eikä meinannut enää käynnistyä. Kannattaa se bensahana pitää auki…

Päivällä ajelin meidän vihkikirkolle ja kurvailin uusia mutkia kohti. Aurinko paistoi. 

Yksinäinen joutsen lensi kiireellä kohti järveä, korpit kieppuivat ylläni ja muutama lokkikin kiljahteli kauempana. Kyllä vain aikaisemmin ajatuksissa kummitelleet pohdinnat noissa hetkissä helpottivat.

Työmatkapyöräilyä

Työmatkapyöräilyä 16.4.2014

Vettä sataa. Onnellista motoristia se ei masenna.

Aamulla töihin ajaessa tuli kaksi joutsenseuruetta vastaan. Meidän kylän ja lähijärvien kesäasukkeja olivat. Syksyllä seuraan niiden poislähtöä ja keväisin odotan takaisin.

Aurinko alkoi ilmestyä taivaanrannasta, laitumet hohtivat sumuisen kellertävää kauneutta ja moottoripyörän varjo heijastui pellon reunaan. Siinä tunsi jonkinmoista vapautta ja pienuuttakin.

Perillä sammutin moottorin ja lempeästi kosketin ajokin turpaa ikäänkuin kiitokseksi yhteisestä matkasta.

Kotiin lähteminen, sateesta huolimatta, oli ollut mielessä päivän aikana. Mieli olisi tehnyt prätkää käydä katsomassa useaan otteeseen. Siellä se odotti ulko-ovella pää kallellaan, päivälevolla. Kovasti piristyi kun avaimen syötin virtalukkoon ja hyppäsin selkään. Vesipisarat nakuttivat visiiriin ja räystäältä tulvi vettä melkein niskaan.

Ei kun matkaan. Kaupungin liikenne vaihtui maaseutumaisemaksi hyvin pian. Erään vanhan kartanon pihamaalla joku ratsasti mustalla komealla hevosella.

Puolivälin jälkeen alkoi nukuttamaan niin maan perusteellisesti. Täydellinen rentoutuminen meinasi iskeä kesken kaiken.

Sade yltyi. Kahvanlämppärit huolehtivat hyvin sormien lämpimänä pysymisen. Penkin lämmitin huolehti takaliston mukavuudesta. Kotipihaan ajaessani vuohiaitauksessa kolme eläintä seurasi saapumistani. Vuohille leipää ja itselle kahvia. Hyvä olla.

Mopot

 

Honda CBF 1000s, vm 2006

Honda Transalp vm 1987

Kawasaki ZR7S, 750cc vm 2001

Gagiva Freccia 125cc.