Yövuorosta kotiutuessani olivat suunnitelmani hieman muuttuneet. Olin haaveillut ajolenkistä iltapäivällä, herättyäni pitkiltä ja makoisilta unilta.
Mutta niin oli myrsky saapunut meidänkin kylään. Vuohien ruokakipot lentelivät pitkin pihaa, autokatoksessa nojailleet puujalat olivat oikosenaan soralla. Oravarouvakin teki vain nopean juoksun katon yli ja palasi pesäänsä.
Koiramme meinasi seota, olin jo varautunut ettei sen sydän kestä pelkotilaa, vaikka terve sydän onkin. Koiran tyynnyttelyä ja henkistä tukemista kesti pari tuntia jonka jälkeen olemme molemmat simahtaneet. Unet jäivät kylläkin lyhyiksi. Jokin lensi pihamaalla taas kovalla kolinalla. Päätin nousta.
Vuohille vettä kantaessani katsahdin mopon suuntaan. Ei tuntunut kovin innokkaalta kaverikaan, pää kallellaan toivoi katoksessa ettei saa osumaa ilmassa kiitävistä esineistä.
Huomiseksi kuulemma on luvassa sadetta ja sitten taas tuulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti