Työmatkapyöräilyä 16.4.2014
Vettä sataa. Onnellista motoristia se ei masenna.
Aamulla töihin ajaessa tuli kaksi joutsenseuruetta vastaan. Meidän kylän ja lähijärvien kesäasukkeja olivat. Syksyllä seuraan niiden poislähtöä ja keväisin odotan takaisin.
Aurinko alkoi ilmestyä taivaanrannasta, laitumet hohtivat sumuisen kellertävää kauneutta ja moottoripyörän varjo heijastui pellon reunaan. Siinä tunsi jonkinmoista vapautta ja pienuuttakin.
Perillä sammutin moottorin ja lempeästi kosketin ajokin turpaa ikäänkuin kiitokseksi yhteisestä matkasta.
Kotiin lähteminen, sateesta huolimatta, oli ollut mielessä päivän aikana. Mieli olisi tehnyt prätkää käydä katsomassa useaan otteeseen. Siellä se odotti ulko-ovella pää kallellaan, päivälevolla. Kovasti piristyi kun avaimen syötin virtalukkoon ja hyppäsin selkään. Vesipisarat nakuttivat visiiriin ja räystäältä tulvi vettä melkein niskaan.
Ei kun matkaan. Kaupungin liikenne vaihtui maaseutumaisemaksi hyvin pian. Erään vanhan kartanon pihamaalla joku ratsasti mustalla komealla hevosella.
Puolivälin jälkeen alkoi nukuttamaan niin maan perusteellisesti. Täydellinen rentoutuminen meinasi iskeä kesken kaiken.
Sade yltyi. Kahvanlämppärit huolehtivat hyvin sormien lämpimänä pysymisen. Penkin lämmitin huolehti takaliston mukavuudesta. Kotipihaan ajaessani vuohiaitauksessa kolme eläintä seurasi saapumistani. Vuohille leipää ja itselle kahvia. Hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti