Kilometrejä on kertynyt tälle keväälle jo ihan mukavasti. Eilen kotimatkalla ajattelin poiketa mutkapätkälle kurvailemaan.
Tie oli vielä monttuinen mutta se ei ajonautintoa vähentänyt. Pysähdyin välillä valokuvaamaan vanhoja rakennuksia, viehättävät minua jostain syystä. Oikein ränsistynyt ja kallellaan oleva mökki tai maata kohti painuva lato, en voi olla ihastelematta näkyä.
Saavuin pienen kyläkeskittymän kohdalle. Katselin taloja tien vasemmalla puolella ja valmistauduin lähestyvään mutkaan. Koskaan ei tiedä mitä mutkan takaa löytyy. Eilen sieltä löytyi henkilöauto kovaa vauhtia lähestymässä eturengasta. Ehdin havainnoida että kuljettajan paikalla istui nuori mies joka oli lähtenyt myös nauttimaan mutkittelevasta tiestä, olisi tietenkin hyvä jos kaikki tielläliikkujat nauttisivat ajokokemuksestaan omalla puolen tietä. Onneksi minulla oli ajonopeutta korkeintaan se rajoituksen mukainen.
Tein rauhallisen väistön tien oikeaan laitaan ja ehdin siinä toivoa että nuoriherra ymmärtäisi tehdä samoin oman oikeansa suuntaan. Musta vana viuhahti ohitseni, koskettamatta. Jatkoin ajamista. Pian näkökenttääni ilmestyi tiellä makaava lokki. Syytin mielessäni äskeistä kuljettajaa linnun tappamisesta.
Jatkoin matkaani kohti kotia, kohti rauhallista eloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti