Oli tehtävä uusi suunnitelma. Lähinnä pohdinnassa oli kotiin paluu tai sitten satunnaisen paikan hyväksyminen teltan pystyttämistä varten. Muutaman aukean kävin metsäalueilta toteamassa ja jatkoin etsimistä. Vihdoin oli luovutettava ja tyydyttävä järvinäkymän sijasta umpimetsään.
Asettelin ajovarusteet pinoon ja vedin paksun villapaidan ylleni. Mökkini pystytin vanhojen kuusien alle. Kannoin kiviä nuotion rakentamista verten asumukseni viereen. Metsä oli kostea, päätin luottaa selviäväni tulen pitämisestä ilman metsäpalon vaaraa. Nuotion ylläpito vaati jatkuvaa risujen keräämistä. Paksummat puut olivat niin kosteita että lämmikkeeksi niistä ei ollut. Toisaalta olin tyytyväinen runsaasta savusta jonka ajattelin karkottavan eläimet kauemmaksi leiristäni.
Kun linnut lakkasivat viserryskonserttinsa, oli kuu noussut puiden taakse pilviverho vyötäisillään. Päätin painua maate. Eväspussin sidoin vähän matkan päähän puuhun kiinni. Ettei ainakaan karhu ensimmäiseksi teltastani tulisi syötävää kaivamaan.
Heräsin pari tuntia myöhemmin kylmissäni. Olin kietoutunut avaruuspeittoon ja makuupussi oli karvahattuun asti kiinni. Kylmä oli kuitenkin. Puin vielä ajovaatteet päälle ja sullouduin pussiin takaisin. Päätin yrittää vielä nukkua. Oli aivan liian pimeää leirin purkamista ajatellen. Uudelleen heräsin neljältä ja ajattelin että ellen nyt lähde kotia kohti niin järkeni lähtee. Pimeys oli alkanut jo vaihtua aamun sarastukseen kun sain kamat sidottua pyörään ja käynnistin Hondan.
Vajaa tunti myöhemmin tarjoilin vuohille ja kanoille aamukauraa ja koin olevani turvassa. Hiivin peiton alle vaimoa herättämättä. Tänään on ollut kurkku kipeä ja opin sen että telttakautta en ennen kesäkuuta aloita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti